Representaatioilla on väliä: Näin sinä voit muuttaa maailmaa

Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että maailmassa on virhe. Emme kaikki ole yhdenvertaisia. Usean mainostajan, suunnittelijan – tai itse asiassa jokaisen meistä – ulottuvilla on kuitenkin useita keinoja joilla muuttaa maailmaa.

You can’t be what you can’t see.
– Marian Wright Edelman

Osallistuin maaliskuun alussa – juuri ennen kuin korona muutti todellisuutemme aivan uudenlaiseksi – 400 hengen yleisötapahtumaan Helsingissä, Uudellamaalla. Kuvitella! Tuo tapahtuma oli Huiput Creative Festival, graafisen suunnittelun ammattijärjestö Grafian järjestämä luovan alan ammattilaisten yhteinen päivä. 

Puhujalista oli vaikuttava (mukana mm. David Carson ja Debbie Millman) ja kirjoittaa olisin voinut useammastakin päivän tarjoamasta oivalluksesta, mutta huomasin että puhujista juuri Lauren Currie oli se, jonka ajatukset eniten muuttivat sitä miten ympäristöäni juuri tässä hetkessä havainnoin. Sillä tavalla, tiedäthän, kuten kollegani Mikko Kalliola asiaa usein havainnollistaa: Kun olet päättänyt hankkia uuden auton, ilmestyy naapurin pihaan äkkiä auto, jolla on merkki, vuosimalli ja väri; kun olet päättänyt että nyt perhekokoa voisi kasvattaa, ovat kaikki kadulla vastaantulevat naiset äkkiä raskaana tai kaikki naapuruston miehet lenkkeilemässä lastenrattaiden kanssa. Laurenin puheen jälkeen aloin pistää merkille, että esimerkiksi työssä kohtaamillani johtajilla oli sukupuoli, ikä ja yhteiskuntaluokka, huolestua siitä lähipiirin lapsesta jonka vahvuudet jäävät koulussa oppimisvaikeuksien varjoon, jäädä miettimään aamun radiouutista jossa kerrottiin siitä, kuinka nuoret naiset tekevät miehiä useammin pätkätöitä, mutta ennen kaikkea huomata, että minun ja monen muunkin ulottuvilla on keinoja, joilla voimme vaikuttaa siihen mihin suuntaan tällaiset asiat jatkossa kehittyvät. 

Mutta ensin vähän lisää epäkohdista. 

Naisen paikka

Lauren aloitti puheensa tuomalla lavalle kanssaan kolme yleisön jäsentä. Heidän ei tarvinnut osallistua keskusteluun, kertoa itsestään tai muutenkaan varsinaisesti esiintyä. He vain istuivat lavalle sijoitetulla sohvalla koko puheenvuoron ajan. Tämä oli konsepti, josta Lauren puhuu tunnisteella #upfront. Se sai alkunsa, kun Lauren huomasi jälleen kerran olevansa ainut naispuolinen puhuja eräässä tapahtumassa, yhtenä yhdeksästä puhujasta.

“The last time I was the only female speaker at an event I made a promise to myself, and the women and men who got in touch with me afterwards, to try and make this better. When I ask women why they aren't on stage they tell me they don't know where to start. They tell me the thought of standing on a stage facing a sea of strangers is overwhelming.”

#upfront on siis paikka josta aloittaa. Se tarjoaa osallistujille mahdollisuuden olla lavalla, tottua siihen miltä yleisö näyttää lavalta käsin ja ottaa ensimmäisen askeleen kohti sitä, että osallistuja itsekin haluaisi kenties kerran nousta lavalle kertomaan jostain itselleen tärkeästä asiasta, tai omasta osaamisestaan. 

Jos ajattelet sanoja “puhuja”, “johtaja”, “asentaja” tai vaikka “koodari”, tuleeko mieleesi mies vai nainen? Entäpä jos mietit sanoja “hoitaja”, “lastentarhanopettaja”, “viestintäpäällikkö”, “kätilö”? Meillä on yhä edelleen naisten ja miesten töitä – teknologia-alallakin sukupuolittuneisuus on nykyisin jopa voimakkaampaa kuin esimerkiksi 80-luvulla, huolimatta siitä, että ala kamppailee kovan työvoimapulan kanssa. Ja yhä edelleen, naisen euro on vain reilu 80 senttiä. Mutta hienoa on, että Suomessa saadaan nyt päivittäin totutella erilaiseen kuvaan siitä, miltä näyttää “pääministeri” tai “hallitus”. 

Jumppatrikoiden kammo

Pian Huiput Creative Festivalin jälkeen aloitimme erään konseptityön. Työpajassa puhuimme yhdessä asiakkaan kanssa paljon siitä, millaiset ihmiset liikkuvat tarpeeksi, ja millaiset liian vähän. Jumppatrikoiden kammo ja liikuntatuntien traumat mainittu myös! Myöhemmin etsin samaan projektiin liittyen kuvapankkikuvia käytettäviksi luonnoksissa, ja lannistuin tarjolla olevien kuvien yksipuolisuudesta: nuoria, vaaleita, kauniita, langanlaihoja tiukkoihin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. Lopulta jouduin vastentahtoisesti kirjoittamaan kuvahakuun sanan “overweight” ja vasta sitten sain näkyville mielestäni normaalivartaloisia ihmisiä.

“Meillä on kauhean tiukka käsitys siitä, millainen ihminen on terve, urheilullinen, hyväkuntoinen tai viehättävä, ja tätä väärää kuvaa pitää saada aktiivisesti murrettua", sanookin lihavuustutkija Hannele Harjunen. Tiukka on käsitys myös siitä, miten meidän tulisi liikkua. “Ajatus on, että lihava ihminen ei saisi urheillessaan olla lihava. Hänen pitäisi olla jo atleettinen”, kertoo Harjunen toisessa haastattelussa. Ei siis ihme, että osa meistä kokee tulleensa suljetuksi koko tämän liikunta-homman ulkopuolelle, vaikka omannäköinen aktiivinen elämäntapa olisi helposti kaikkien ulottuvilla. Lihavat kohtaavat syrjintää työpaikoilla ja häirintää julkisilla paikoilla, vaikka yhä useampi meistä on mittaristojen mukaan ylipainoinen. Ja ulkonäköpaineita kohtaavat kaiken kokoiset ihmiset, myös miehet. 

Kehopositiivisuus on meidän kaikkien etu – lakataan jo odottamasta sitä päivää kun olemme oikean kokoisia tai muotoisia, ja pääsemme kaikki keskittymään laihduttamista aidompaan hyvinvointiin ja muihin tärkeisiin asioihin.

Eriarvoisuus on totta Suomessakin

Huomaan, että sukupuolta ja kehopositiivisuutta pystyn lähestymään omasta näkökulmastani jotenkuten sujuvasti, edes vähän. Haluaisin kuitenkin käsitellä myös rotua ja yhteiskuntaluokkaa sekä eriarvoisuutta laajemminkin, mutta tunsin jääväni näiden aiheiden kanssa äkkiä ikään kuin heikoille jäille ja surffailemaan nettiä ahdistuneesti. Kuka minä olen täältä kuplastani kertomaan, millaista on elää niukkuudessa tai kohdata rasismia joka päivä? Onneksi on muita, jotka ovat tuossa kertomisessa onnistuneet, tässä muutama.

• Helsingin Sanomien viimekeväinen niukkuuskysely (harmi kyllä vain tilaajille) oli silmiä avaavaa luettavaa.
• Muistatteko vielä parin vuoden takaisen Diakonia-ammattikorkeakoulun #työnimi -kampanjan? Se summaa monta asiaa romanien tilanteesta työmarkkinoilla niin hyvin ja oivaltavasti että jätän tämän nyt vain tähän: https://youtu.be/zdmjCvkaz64
• Eriarvoisuus näkyy erityisesti kulttuurisissa vähemmistöissä, ja myös terveyttä vaarantavat tekijät kasaantuvat helposti näille ryhmille, toteaa THL.
• Natalia Karjalainen kirjoittaa osuvasti katkeruuden kokemuksesta.

Mitä voin itse tehdä?

Lauren antoi esityksensä lopuksi muutaman helpon toimintaohjeen:

Voit valittaa jostakin asiasta vain kolme kertaa, sen jälkeen sinun on toimittava. Toimintaa voi olla vaikka asian ottaminen puheeksi tai nostaminen esille, vaikkapa blogikirjoituksen muodossa (kuten vaikka nyt). Ole siis näkyvä. Ryhdy toimeen.

Tunnista omat etuoikeutesi. Onko mahdollista, että sinun on ollut helpompi saavuttaa asioita elämässäsi johtuen ihonväristäsi, yhteiskuntaluokastasi tai sukupuolestasi? Ole nöyrä. Ole ystävällinen.

Jos ei muuta niin ainakin tämä on helppo toteuttaa: Lainaa monipuolisesti. Unohda kuluneet Einsteinit, Jobsit ja Lennonit. Löydä uusia inspiroivia lainauksia vaikka osoitteesta quotem.io. Miten olisi vaikka Georgia O’Keeffe, Eleanor Roosevelt tai Jane Goodall?

Itse lisään näihin vielä muutaman:

Jos vastaat yrityksen viestinnästä ja kuvastosta, tee siitä monipuolista. Meitä on eri-ikäisiä, eri värisiä, eri kokoisia ja eri sukupuolisia, anna sen näkyä! Jos järjestät puhetilaisuuksia, yleisösi arvostaa varmasti sitä että puhujissa on muitakin kuin keski-ikäisiä miehiä. Jos olet itse puhuja, voisitko kokeilla #upfront-konseptia?

Jos olet työnantaja, edistä yhdenvertaisuutta organisaatiossasi. Lisätietoja löytyy esimerkiksi oikeusministeriön Yhdenvertaisuus.fi -tietopankista.

Lopuksi vielä korona-karanteenin (ääni)kirjavinkit: Caitlin Moranin koko tuotanto! Esim. Bookbeatista löytyvät sekä Näin minusta tuli tyttö (How to Build a Girl) että sen jatko-osa, Kuinka olla kuuluisa (How to Be Famous). Nämä fiktiiviset kirjat sekä Moranin “muistelmateos” Naisena olemisen taito (How to Be a Woman) ovat kaikki ääneen naurattavan hauskoja ja erittäin tärkeää luettavaa. Myös yhden hengen miespuolinen testiryhmä kotonani suosittelee lämpimästi. (Itseasiassa How to Build a Girl saapuikin talouteemme alunperin juuri mieheni kirjastokassissa.)

#stayhome #staysafe