Sisäinen viestintä tekee organisaatiokulttuurista totta

Organisaatiokulttuuri ei tapahdu ja herää eloon ilman ihmisten välistä vuorovaikutusta. Kulttuuria mystifioidaan turhaan, vaikka arjessa se on perustekemistä – sisäistä viestintää, strategisia valintoja ja systemaattisia toimenpiteitä.

Tunnistatko sinäkin tilanteen:

Työyhteisössänne on takana pitkä organisaatiokulttuurin määrittelytyö. On toteutettu kysely henkilöstölle nykytilasta ja selvitetty kulttuurin kulmakiviä – sitä, mitkä elementit arjessa tekevät teistä juuri teidät. Mahdollisesti osaa henkilöstöstä on myös haastateltu. Tämän jälkeen on koottu avainhenkilöt, kuten johto, esihenkilöt, HR, viestintä, markkinointi ja muiden tiimien edustus, joiden kanssa on lähdetty kiteyttämään kulttuurin tarinaa ja kulmakiviä lopulliseen muotoonsa erilaisten työpajojen ja valmennusten avulla.

Erilaisia ehdotuksia testataan koko henkilöstöllä vielä äänestysten ja kyselyiden kautta, jonka jälkeen koko työ paketoidaan kulttuurin käsikirjaksi – tarinaksi ja ydinviesteiksi, jotka kertovat organisaatiokulttuurinne ja sisäisen tekemisenne ytimen. Mahdollisesti työssä on ollut mukana ulkopuolinen asiantuntijakumppani, joka saa ihmisten ajatukset ja näkökulmat sopivasti pöllyämään.

Lopputuloksena teillä on hieno käsikirja. Ehkä siitä on jopa suunniteltu visuaalisesti näyttävät huoneentaulut ja manifestit organisaation eri toimitiloihin. Kulttuurityön valmistumisesta on viestitty intrassa, infoissa ja tiimipalavereissa henkilöstölle, ja henkilöstöä on myös kiitetty osallistumisesta tähän tärkeään yhteisölliseen prosessiin, sillä jokaisen kuulluksi tuleminen on merkityksellistä.

Esimerkillistä, osallistavaa organisaatiokulttuurin määrittelytyötä! Mutta mitäs sen jälkeen tapahtuu? 

Kulttuuri ei rakennu ilman vuorovaikutusta

Usein tässä kohtaa tapahtuu notkahdus. Ja silloin alkaa kritiikki. “Taas laitettiin kauhea summa tällaiseen ihme höttöön ja tarinointiin. Siihen, että konsultti tuli tänne heiluttelemaan käsiään ja otti rahat.” Arjessa mikään ei lopulta muutu, ja hommat jatkuvat kuten ennenkin. Tämä johtuu siitä, että kulttuuria ei lähdetä juurruttamaan toimenpiteillä, jolloin se jää etäiseksi mystiseksi möhkäleeksi sinne käsikirjan kansien väliin ja taukotilojen huoneentauluihin. 

Tarjoan kuitenkin toista, parempaa vaihtoehtoa: Organisaatiokulttuuri ei voi herätä eloon ilman viestintää. Kulttuuri ei vain yksinkertaisesti toteudu ilman ihmisten välistä vuorovaikutusta. Viestintä tekee kulttuurista totta arjessa ja siksi kulttuuri on viestintää. Ja se vaatii panostusta, erityisesti johdolta ja esihenkilöiltä. 

Tavoitellun organisaatiokulttuurin rakentaminen ja vaaliminen vaatii aktiivisuutta ja systemaattisuutta sekä selkeää sisäisen viestinnän mallia. Sisäinen viestintä on kulttuurin rakennusaine, joka systemaattisesti johdettuna varmistaa johdon näkymisen ja läsnäolon arjessa, yhteisöllisyyden vahvistumisen sekä laadukkaan työn tekemisen ja yhteistyön. Tähän kaikkeen kiteytyy se, millainen organisaatiokulttuuri teillä on ja miten sitä ylläpidetään. 

Kulttuuri ei ole mystiikkaa, vaan arjen perustekemistä 

Millaisia valintoja teette viestinnässä? Millaisia kohtaamisia ja palavereita teillä on? Onko ne asetettu vuosikelloon ja kalenteroitu? Onko jokainen tietoinen omasta roolistaan ja vastuustaan yhteisen kulttuurin rakentajana? Miten jokaisen viestintä- ja vuorovaikutustaitojen vahvistumista tuetaan? Miten johto ja esihenkilöt toteuttavat omalla esimerkillään tavoitellun kulttuurin rakentumista?

Yhä edelleen monelle tulee oivalluttavana yllätyksenä, että sisäisen viestinnän foorumit ja digitaaliset kanavat ovat organisaatiokulttuurin juurruttamisen keskeisiä työkaluja. Esimerkiksi säännölliset tiimipalaverit ja johdon katsaukset rakentavat kulttuuria – ne osoittavat, että yhteistyöllä on merkitystä ja johto haluaa viestiä tavoitteista avoimesti. Tai se, onko digitaaliselle viestinnälle linjattu yhteiset kanavat, joissa kaikki viestivät. Se osoittaa, että meillä on yhteiset alustat, jonne kutsumme kaikki mukaan. 

Kun esihenkilö kutsuu tiiminsä jäsenet kuukausittain henkilökohtaisiin puolituntisiin tai soittaa jokaisen läpi sekä antaa palautetta, on se osoitus välittämisen kulttuurista. Tai kun työkaveri tarjoaa tukeaan ja kannustaa arjessa. 

Myös viestinnän sävyllä on suuri merkitys – miten se vetoaa tunteisiin, kutsuu osallistumaan ja ottamaan kantaa. Onhan sävy myönteinen ja lämmin (sillä myönteinen vuorovaikutuskulttuuri edistää työntekijöiden hyvinvointia ja tuottavuutta)? Ja niin: Millaiselle viestinnälle ja vuorovaikutukselle annetaan tilaa? Reagoidaanko epäasialliseen käytökseen? Onko juoruilu ja tylytys ok?

Organisaatiokulttuurin rakentaminen ei ole mystiikkaa – se on arjen perustekemistä ja toimenpiteitä, jotka tapahtuvat vuorovaikutuksessa. Toistan: Kulttuuri on viestintää.

Lue täältä lisää, miten autamme asiakkaitamme tavoitekulttuurin määrittelyssä ja psykologisesti turvallisen organisaatiokulttuurin viemisessä arjen tasolle.