Työntekijät eivät ole riittävän sitoutuneita, ja se uhkaa yritysten kilpailukykyä ja innovatiivisuutta. Näin ainakin on tulkittavissa viimeaikaisista tutkimuksista. Kuten tiedämme, muutos erilaisten kriisien, taloudellisten suvantojen ja geopoliittisten myllerrysten mukana on ollut voimakasta. Se huolettaa ihmisiä ja heijastuu nyt työyhteisöihin turnausväsymyksenä työnkuvasta riippumatta – olet sitten työntekijä tai johtaja.
Siksi työpaikoilla tulisikin panostaa sitoutumisen ja merkityksellisyyden kokemusten vahvistamiseen. Siihen, että huomisessa on toivoa. Ja moni niistä toimenpiteistä ei maksa mitään – paitsi aikaa ja siinä tapauksessa työtunteja.
Työntekijäkokemuksen taso on viimeisen vuoden aikana laskenut hälyttävästi – taustalla on muun muassa, että työntekijäkokemus ei ole osa strategiaa ja sen toteuttamista. Toisaalta esille on noussut työntekijöiden kokemus arvostuksen puutteesta, joka vaikuttaa keskeisesti työntekijöiden kokemuksiin esimerkiksi johtamisesta, työhön sitoutumisesta ja työssä viihtymisestä. (ks. Laaksonen 2025.)
Lisäksi on tunnistettu, että työntekijöiden pitovoima kyllä on yrityksissä korkealla, mutta juuri omistautuneisuus ja sitoutuminen matalalla. Samalla johtajien usko tulevaisuuteen horjuu. (ks. esim. Eezy Flow 2025.)
Yksilön tasolla heikko sitoutuminen ja arvostuksen puute voi näkyä passiivisuutena, välinpitämättömyytenä, kyynisyytenä, kaavoihin kangistumisena, suin päin tehtyinä päätöksinä ja kokemuksena, ettei omaan työhön voi vaikuttaa eikä siitä jaksa innostua. Omia ideoita ei haluta tai uskalleta esittää, jolloin ei synny uutta.
Lopputulos yrityksen tai organisaation kannalta? Jos työntekijät eivät sitoudu työhönsä ja johtajat eivät usko tulevaan, vaikuttaa se suoraan negatiivisesti tuottavuuteen, strategioiden toimeenpanoon ja kykyyn rakentaa kilpailuetua. Myöskään vaikeita, toimintaa ja yhteistyötä kehittäviä keskusteluita ei käydä.
.
Tärkein työkalu sitoutumisen – ja toivon – rakentamisessa on kuulla, kohdata ja nähdä ihmiset. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että organisaatiossa:
Nämä kaikki rakentavat sitoutumisen positiivista kierrettä – ja lista voisi jatkua vielä pitkään.
Työntekijän sitoutuminen ei ole mikään mukava ylimääräinen lisä, vaan kilpailukyvyn edellytys ja liiketoiminnan kivijalka. Se syntyy arjen kohtaamisissa, selkeässä suunnassa ja aidossa kiinnostuksessa ihmisiä kohtaan. Johdolla on vastuu luoda edellytykset – mutta jokaisella meistä on myös oma roolimme.
Sitoutuminen lähtee meidän jokaisen omasta mielenmallista sekä taidoista reflektoida ja sanoittaa, millaisista asioista itselle merkityksellisyys ja motivaatio syntyvät.
Sitoutumista edistävä mielenmalli on halua tehdä, kehittyä, oppia ja nähdä mahdollisuuksia ympärillään. Tunnistaa oma vastuu yhteisön jäsenenä ja yhteisen toimintakulttuurin rakentajana.
Vahva sitoutuminen rakentuu vasta silloin, kun merkityksellisyys, osallisuus ja toivo huomisesta jaetaan yhdessä.