”If you need time to achieve something, it must be false. The real is always with you, you need not to wait to be what you are.” –Jai Guru

Ihmiset on yhä valikoivampia sisällöstä, jota päästävät läpi. Tarinoiden halutaan olevan tosia ja puolitotuudet sivuutetaan valheina. Suuri pettymys oli vastikään medioissa, kun Niko Pekosen kärpässientä haukkaavan ketun tarina olikin lavastettu sivelemällä kissanruokaa sienen päälle. (IS 6.10.2016) Kuvan valheellisuus oli iso pettymys.

Kuva: NIKO PEKONEN

Kuva: NIKO PEKONEN

Paha totta, hyvä illuusiota?

Puolitoista vuotta sitten aloin opiskella työn ohessa lehtikuvaajan erikoisammattitutkintoa, tavoitteena oppia nopeampaa työnkulkua kuvaamiseen ja lyhyiden haastatteluvideoiden tekoa journalistiseen malliin. Mainoskuvan ja lehtikuvan välisten maailmoiden ero ei aiemmin ollut minulle selkeä, koska mainosmaailmassa ei ollut ennen journalistista etiikkaa. Löysin siis uusien ajattelumallien lisäksi nämä vanhat raja-aidat.

Dokumentaarista kuvaa käytettiin aiemmin lähinnä epäkohtien esittelyyn, valokuvan totuusarvo määrittyi pääosin kielteisistä asioista. Paha on totta, hyvä illuusiota. Nyt mainostoimistot siirtyvät vaivihkaa journalismin ja viestinnän alueille. Vanhat mediatalot hakevat hapuillen suuntaa enemmän markkinointi- ja mainostoimistomaisesta toimintatavasta. Jutut sekoittuvat, totuus hajoaa, viestin kärkeä hiotaan niin, että tarinasta ei jää enää kun otsikko.

Totuudelliset kuvat pysäyttävät

Kuvia on enemmän kuin koskaan. Keski-Suomen museon intendentti Ilja Koivisto kertoi joiltakin vuosikymmeniltä olevan vain muutamia kymmeniä kuvia, mutta viime vuosina he ovat arkistoineet noin 300 000 kuvaa vuosittain.

Hyvät kuvat jäävät silti. Ne pysäyttävät ja ikonisoituvat valtavassa massassakin. Ainakin, jos ne ovat totta. Totuudelta ei kysytä enää onko kuvan valkotasapainoa säädetty, vaan missä tilanteessa kuva on otettu. Mitä tapahtui ennen ja sen jälkeen? Onko tilanne lavastettu, ovatko ihmiset aitoja? Aitoutta etsitään ja yritetään tuottaa keinotekoisesti. Mutta se vaan on tai ei ole, muuttaen muotoaan hetkestä toiseen. Kuva kertoo osan, loppu jää tulkinnanvaraiseksi. Katsoja rakentaa kokonaisuuden niistä tiedon murusista, joita hänellä on.

”Hyvät kuvat jäävät silti. Ne pysäyttävät ja ikonisoituvat valtavassa massassakin.”

Oletko sanasi mittainen ja kuvasi näköinen?

Totuuden pohdinnoissa voi mennä aina syvemmälle. Millainen olet todellisuudessa, viestitkö oikeaa kuvaa asiakkaillesi? Puhutko näistä asioista totta? Valehteletko usein itsellesi? Päädytäänkö lopulta hiljaisuuteen, iloiseen sekamelskaan vai suhteelliseen totuuteen.

Entä jos on tarkoitus kuvata jotain mikä tapahtuu vasta tulevaisuudessa, tehdä visiota näkyväksi. Mitä jos se, mitä kuvaamme ei edes ole silmin nähtävissä? Kuva ja konteksti, jossa sitä katsomme, on verkko, joka vie visiotamme vauhdilla eteenpäin. Ymmärtämällä näitä merkityksen luomisen keinoja viesti menee totuudenmukaisemmin perille asti.

Ps. Katso myös Valokuvaportfolioni Behancessa.